Koulujen eriyttävä maantiede: Koulualueiden sosiaalis-alueellisen eriytymisen ja Uudenmaan alueen peruskoulujen koulutustulosten maantieteellinen analyysi
01.09.2020
Maisterintyöni taustalla on Helsingin viime vuosikymmenten kasvanut sosioekonominen eriytyminen ja tilanne, joka on johtanut muun muassa heikommin pärjäävien alueiden koulutulosten heikkenemiseen. Työssä on analysoitu Uudenmaan 26 kunnan kaikkien 337 oppilaaksiottoalueen osalta neljää sosioekonomista muuttujaa: peruskoulutusta, korkea-asteen koulutusta, työttömyysastetta ja pienituloisten kotitalouksien osuutta. Tavoitteena oli tutkia oppilaaksiottoalueiden välisiä alueellisia sosioekonomisia eroja ja mahdollista äidinkielen ja matematiikan koulutustulosten välistä yhteyttä otoksessa, jossa oli 1 920 ensimmäisen luokan oppilasta 41 koulusta Uudeltamaalta. Tiedot on saatu Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta.
Tutkimuksen tuloksesta käy ilmi, että Uudenmaan oppilaaksiottoalueiden välillä on merkittäviä sosioekonomisia eroja. Helsingissä oppilaaksiottoalueiden väliset sosioekonomiset erot ovat huomattavasti suurempia kuin muissa kunnissa. Itä-Helsingissä sosioekonominen taso oli usein matala, ja tuloksissa näkyi matala koulutustaso ja korkea työttömyysaste, kun taas Länsi-Helsingissä ja Etelä-Espoossa koulutustaso oli korkeampi kuin pääkaupunkiseudun muilla alueilla ja muualla Uudellamaalla. Helsingissä koulutustaso oli yleisesti korkea, ja 21 %:lla oli korkea-asteen koulutus (maisteri tai korkeampi), kun taas Uudenmaan länsi- ja itäosissa vain 3,7 %:lla oli korkea-asteen koulutus. Helsingissä oli myös korkea työttömyysaste (6,4 %) verrattuna Länsi- ja Itä-Uuteenmaahan, missä keskimääräinen työttömyysaste oli 4 %. Myös pienituloisten kotitalouksien osuus vaihteli oppilaaksiottoalueiden välillä, ja Helsingin oppilaaksiottoalueet edustivat korkeinta tasoa (18 %), kun taas muualla Uudellamaalla pienituloisten kotitalouksien osuus oli keskimääräinen 10 %.
Näiden sosioekonomisten erojen ja koulutustulosten välisessä yhteydessä neljästä muuttujasta kaksi oli merkittäviä: peruskoulutus ja korkea-asteen koulutus. Äidinkielen osalta koulutustuloksilla oli vahvempi yhteys sosioekonomisiin muuttujiin kuin matematiikan koulutustuloksissa: 25 % koulujen välisestä äidinkielen koulutustulosten vaihtelusta oli selitettävissä muuttujilla peruskoulutus ja korkea-asteen koulutus. Matematiikan koulutustulosten yhteys muuttujiin oli heikompi, ja sosioekonomisista muuttujista ainoastaan peruskoulutus oli merkittävä, ja 11 % koulujen välisestä matematiikan koulutustulosten vaihtelusta oli selitettävissä. Tämä on aikaisemman tutkimuksen ja kirjallisuuden valossa tavallinen tulos, sillä kielellisillä valmiuksilla on osoitettu olevan erittäin vahva yhteys kotitaustaan, kun taas matematiikan taidot riippuvat enemmän kulttuurisesta pääomasta ja kodin käytettävissä olevista resursseista.
Tutkimuksessa tarkastellut oppilaat olivat ensimmäisen luokan oppilaita, eikä heille ole mahdollisesti ehtinyt muodostua sosioekonomisia tekijöitä samassa määrin kuin esimerkiksi yläkoululaisille. Oppilaiden koulutustulosten välillä kuitenkin havaittiin eroja, mikä viittaa jo varhaisella iällä tapahtuvaan sosioekonomiseen eriytymiseen. Tulokset tuovat uutta tietoa Suomen koulutuspolitiikasta ja osoittavat, että kaupunkien ja maaseutukuntien heikosti suoriutuvien alueiden kouluja on tarvetta tukea. Lisäksi tuloksista käy ilmi, että Uudenmaan alueen sosiaalis-alueellinen eriytyminen on merkittävää ja vaikuttaa oppilaiden koulutustuloksiin jo koulunkäynnin alusta asti.
Tekijä: Pontus Edvinsson
Tutkimus kokonaisuudessaan: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202008203808